Kävelessäni kotiin satoi lunta. Kuljin puiston poikki, ja huomasin ensimmäistä kertaa elämässäni,että lumisateella on ääni. Se oli yksi kauneimmista koskaan kuulemistani äänistä. Seison hiljaa yksin keskellä puistoa ja kuuntelin lumisadetta, ilman lapasia. Jäin kaipaamaan sitä ääntä, kotiin tullessani muistona oli vain lumihiutaleet hiuksissa.

Yksi menneisyyteni miehistä soitti minulle tänään. Puhelun päätteeksi hän sanoi "keep on rocking".
Sä et tiedäkkään miten lujaa mä yritän.

"...Ellei jää sula, ei meitä ole.
Me olemme valtava unikuva,
jonka yksikin neulanpisto
voi hajoittaa..."