Minulla on nyt uusi kotikaupunkini, uusi kotini ja uudet perheenjaseneni, toisella puolella maapalloa. Tanne siis pitaisi kotiutua. Hankkia tyo, saannollinen elama, arki vieraassa maassa.
Olen juossut virastosta toiseen, jarjestanyt elamaani, hankkinut nimeni papereihin, joiden mukaan olen taalla. Olen paitsi papereiden mukaan, myos fyysisesti vieraassa maassa, vaikka henkisesti palaan uudelleen ja uudelleen jouluiseen kotimaahani. Kaupunkiini, jonka ikkuinoita koristavat pimeassa loistavat jouluvalot ja kynttilat kuin kutsuen luokseen, lampoon ja piparin tuoksuun.

Kotiutumisessa kai kestaa hetken. Olen vain viela hetken liian suomalainen tottuakseni naihin pinnallisiin, tekopirteisiin ihmisiin. Pian turrun ja unohdan taas hetkeksi sen, minkalainen on aito suomalainen ihminen, sielultaan tumma ja synkka, rosoloinen. Silloin olen kotiutunut.

Naiden liian iloisten ihmisten ymparilla olen kohdannut rasisimia, minuun itseeni kohdistuvaa. Olen samaa rotua, mutta ilmeisesti syntynyt vaaralla pallon puoliskolla. Minun kaskettiin painua takaisin sinne mista olen tullutkin. Sina hetkena olisin antanut mita vain, kunhan olisin paassyt takaisin Suomeen.
Mutta viela enemman olisin antanut, jos vain joku olisi antanut minulle sellaisen keilitaidon, etta olisin voinut sanoa takaisin samalla tavalla kuin osaisin omalla aidinkielellani. Pitaa opetella tappelemaan ja puolustamaan itseaan ja perhettaan vieraalla kielella.
Eivat siis kaikkia taallakaan ole aivan niin tekopirteita.

Kylla mina viela kotiudun.

*
Paikallista aikaa 17.20
Suomen aikaa 10.20
Perth, Australia
*