Kuinka rakastankaan yöllistä kaupunkia. Istumista huopien keskellä parvekkeella ja juoda teetä. Kuunnella yön ääniä. Vieraat askeleet kadulla tuntuvat niin tutuilta ja turvallisilta. Yksittäiset lumihiutaleet leijuvat hiljalleen kohti maata. Kirkko seisoo paikallaan ylväänä, hämärässä katulamppujen valossa se näyttää entistäkin arvokkaammalta. Auton ääniä läheltä ja kaukaa, silloin tällöin jokin hälytysajoneuvokin ajaa kaupungin hiljaisia katuja. Kaupungin yllä lepää rauha, mutta hiljaisuus ei tule koskaan. Siellä täällä yksittäisistä ikkunoista huokuu kodin lämpö. Hiljaa mielessäni lasken taas kertaalleen numerotornin numerokoodin. Näen satamaan, sieltä pääsisi kauas pois, mutta juuri nyt haluan jäädä tähän, viettämään yötä kaupunkini kanssa.