Huomenna. Huomenna on se päivä, pojat lähtee armeijaan. Suurin osa tutuistani on sen kai käynyt jo, mutta nyt niitä taas lähtee armeijan harmaisiin. Tais jätkiä tosissaan hiukan jännittää, no viimeistään sitten huomenna. Onhan se aika valtava elämänmuutos, se on koko elämä sen tietyn aikaa, ja mitään muuta elämässä ei ole. On huvittavaa huomata lomalla olijoista sen, että eihän ne osaa mistään muusta puhuakkaan. Mutta toisaalta, intti täyttää sen koko elämän, ei ole muita puheenaiheita.
Joskus oli mullakin suunnitelmissa lähteä ensi heinäkuussa inttiin, mutta onpa tullut muita suunnitelmia, ehkä vielä joskus. Puoli vuotta koulua vielä, sitten vuodeksi maailmalle, katson sitten kai hieman uusin silmin tätä omaa elämääni täällä Suomessa. Sitten otan seuraavan askeleen ja aloitan puhtaalta pöydältä täällä. Tai eihän sitä tiedä, voi olla että jään reissun päälle, enkä palaa enää kuin lomalle Suomeen.
Se on mulle ihan hyvä, että pääsen hetkeksi pois näistä kuviosta, saan pienen etäisyyden näihin jokapäiväisiin asioihin täällä. Ehkä osaan sen jälkeen katsoa uudella tavalla tätä omaa maailmaani. Suomessa pari tulehtunutta ihmissuhdetta painaa mieltäni jokapäivä, saan niihin välimatkaa, ja ehkä myös matkan varrella hieman korjaan omaa asennettani näitä ihmissuhteita kohtaan.

Äsken kun tänne kirjauduin, yläreunassa oli Googlen mainoslinkkejä otsikoilla raskaustesti, raskaus, kipu, kuukautiset. Tämä nyt vainoaa minua aivan suunnattomasti. Parin päivän sisällä on silmieni eteen tullut mielettömästi asioita, jotka jollakin tavalla liittyvät raskauteen, synnyttämiseen ja pieniin lapsiin, koko lisääntymiskuvioon. Nämä asiat ovat tulleet niin kummallisista paikoista, kuten juuri äsken, en voi edes kirjautua blogiini ilman, että ne hyppivät silmille! Kaiken lisäksi eilen töissä onnistuin potkaisemaan jalkani töissä vauvanhoitopöytämallikappaleeseen.
Onhan pienet kääröt kivoja, ja joskus vielä aijon lapsia hankkia, mutta eivät ne tähän elämäntilanteeseeni sopisi. Onhan se totta että lapsi tulee silloin kun on tullakseen, ja kyllä se pistää koko elämän uusiksi. Olisin valmis remontaimaan koko elämäni jos sellainen nyt olisi tulossa, mutta hankkimaan en ala vielä moneen vuoteen, ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.
Tuntuu kummalta, että monilla ystävilläni on lapsia, mutta en voisi kuvitella itseäni vielä äidiksi. Kummallista ajatella, että samanikäisillä ihmisillä on niin erilainen elämäntilanne. Mä voin mennä ja tulla miten haluan, lähteä baariin juomaan pari juuri silloin kun siltä tuntuu, ja herätä seuraavana aamulla opistolle, jos huvittaa. Ystäväni herää aamulla hiekkalaatikolle, ja päivärytmi on riippuvainen sellaisesta pienestä ihmisen alusta.

Mä en tahdo olla,
enkä tulla.
Mä tahdon lähteä,
mennä
- ja jäädä.