Tarvitsisin jonkun tekemään päätöksiä puolestani. Harkitsen ja punnitsen liikaa, vaikka haluaisin elää hetkessä. Olen elämässäni tehnyt vaikeita ja elämää totaalisesti muuttavia päätöksiä sekunnin murto-osissa. Enää se ei näytä onnistuvan. On olemassa kaksi vaihtoehtoa, jotka molemmat omalla tavallaan kiehtovat. Minulla on liikaa aikaa miettiä, punnita asioiden ja päätöstä. Molemmat vaihtoehdot arveluttavat, ne sulkevat toisensa pois. Jonkun pitäisi tulla sanomaan minulle mitä tehdä.

Olemme täällä vain kerran, ja siitä pitäisi ottaa kaikki irti.
En vain tällä hetkellä tiedä miten siitä pitäisi ottaa kaikki irti. Lähteäkkö opiskelemaan ja pohjustamaan tulevaisuuttaan, vaiko pitäisi mennä virran mukana ja lähteä tutkimaan maailman ihmeitä, jonnekin maapallon toiselle laidalle.

Sain rakkaalta ystävältäni, taistelupariltani, jonka kanssa vietin elämäni ikimuistoisimmat kuukaudet Aasiassa, sähköpostia. Eräs sähköpostin kohta sai minut heräämään:
"ma oon jotenki saanu nyt mun paahan sen etta ku meille kerran on suotu se onni etta me oikeesti voidaan valita se etta mita me elamallamme tehdaan, ni se pitaa kayttaa hyvaksi!
ma oon hokannu mita ma aijon tehda isona! musta tulee taiteilija! ma haluun tehda sita mita ma rakastan! sita ma rakastan, oikeesti! ei silla
valia, vaikka musta ei koskaan tulis hyvaa, enka sais myytya yhtaan taulua,
mutta ma saan elaan mun unelmaa! voiko ihminen enempaa elamalta toivoa! ei
voi! ma nautin nytkin mun elamasta niin paljon.. niin paljon! joka paiva
haluan olla taalla kauemmin.. aika kuluu niin perkeleen nopeesti!"

Tuo kaikki pitää paikkansa, meille on annettu mahdollisuus, miksemme käyttäisi sitä hyväksi. Tärkeintä on olla onnellinen, tai vähintään pyrkiä täydellisyyteen, siihen meillä kuitenkin on mahdollisuus...
Minulla on vain tämä yksi elämä, miksen käytä sitä hyväksi?