Paivat viliset silmien ohi, ja aika valuu sormien valista. Paljon uutta, paljon kokemuksia, ja onneksi, paljon viela jaljella. Reilu kolme viikkoa ollaan nyt maailmalla oltu, ja paljon nahty. Reilu kaksi kuukautta on viela jaljella, uudet kokemukset odottavat, uudet tuttavuudet odottavat nurkan takana loytymistaan.
Kiinan jalkeen jatkoimme Vietnamiin, heti rajalla odotti uusi maailma, hassua miten kulttuuri muuttuu siina pienessa hetkessa kun ylitat rajan. Ihmiset muuttuvat totaalisesti, se on kai suurin asia minka huomaa. Vietimme Hanoissa muutaman paivan, ja minua ahdisti.
Kiinan miljoonakaupunkien jalkeen kaipasin rauhaa, en Hanoin rauhattomuutta. Sellaista korvia huumaavaa metelia en ole missaan kuullut, missaan en ole nahnyt niin monta mopoa, niita oli miljoonia, ja voitte vain kuvitella, kun ne kaikki mielipuolisesti samaan aikaan toottailevat, minkalainen meteli siita syntyy. Ei sopivaa minun korvilleni.
Hanoissa ahdistus alkoi kayda liian suureksi, suunnitellun viikon sijasta olimme Hanoissa kaksi yota.

Keskivaiheilta Vietnamia ylitimme rajan Laosiin ja mina rakastuin. Tama maa, ja nama ihmiset ovat jotain ainutlaatuista. Ihmiset jaksavat hymyilla, ja he ovat ystallisia. Maa on noussut takaisin jaloilleen Vietnamin sodan jalkeen, valtavasta koyhyydesta huolimatta. Maaseudulla kulkiessa nakee maisemia ja ihmiskohtaloita, joita en olisi kuvitellut nakevani muualla kuin Afrikassa. Ensimmaista kertaa koyhyyden ja rikkauksien erot ottavat ensimmaista kertaa taman matkan aikana pistavasti silmiini.

Tama rauha on jotakin mita olen tietamattani kaivannut. Palaan taas selvimmin ajatuksin ja kirkkaimmin mielin.

*
Pakse, Laos
Paikallista aikaa 20.24
Suomen aikaa 15.24
*