Paska olo. Ensimmäistä kertaa ikävä Suomeen. Itseasiassa ei Suomeen
vaan yhtä pientä eläintä. Joka yö tunne, että jotakin puuttuu. Puuttuu
pieni kissa viereltä kehräämästä. Elin kissan kanssa niin symbioosissa,
etten osaa olla ilman sitä. Suomesta lähtö ja kissan muutto kävivät
helposti, mutta nyt kaiken tasaannuttua alkaa ikävöimään. Tiesin tämän
tunteen tulevan, koska en ole kai koskaan mitään eläintä niin paljon
kuin tätä kissaa. Mutta en odottanut sen tulevan keskellä työpäivän,
jos olisin nyt yksin, kai itkisin, yritän taistella vastaan.
Matkustin 4000 kilometriä Suomesta, päästäkseni pois. Eroon
suomalaisesta mentaliteetistä. En päässyt eroon, en päässyt pois.
Täällä tuntuu asuan enemmän suomalaisia kuin paikallisia. Tänäänkin
kävelin reilun kymmenen minuutin matkan työpaikalle ja sinä aikana
kuulin neljä eri kertaa puhuttavan suomea. Olen saanut myös osakseni
suomalaisten kohtelun paikallisia kohtaan. Näytän kai enemmän
paikalliselta kuin suomalaiselta, joten joku suomalainen vanhempi
naishenkilö erehtyi luulemaan minua paikalliseksi, ja puhui minusta
aika pahaan sävyyn ystävättärelleen. Sain pari pahaa katsetta, mutta
niin saivat hekin.
*
Ajoittain pilvistä +19
Paikallista aikaa 16.03
Suomen aikaa 17.03
*
perjantai, 17. helmikuu 2006
Kommentit