Mä en aijo parantua ikinä. Tämä on kivaa, kun on vähän pää pipi. Tänään olen saanut nauraa omille tyhmille jutuilleni aivan mielettömästi. Enkä siksi, että ne muka olisivat hyviä vaan siksi, että päästän jotain suustani, ja hetken kuluttua tajuan miten typerää ja älytöntä se oli, ja sitten saan nauraa omalle tyhmyydelleni. Ja kukaan ei ihmettele typeriä juttujani, koska tietävät että sain lähipäivinä aika hyvän tällin, ja mulla on vahva kipulääkitys, joten ajatus ei oikein kulje. Ja vaikka eivät tietäisikään, naamani näyttää tällä hetkellä siltä, että jotain on tapahtunut, joten kaikki olettavat, että minulla ei nyt ole kaikki ihan kotona. 
Vielä hauskempaa on kun muut nauravat minulle. Pidän siitä, kun ihmiset nauravat minulle, tälläisissä tilanteissa, kun he nauravat hyväntahtoisesti, eivät ivallisesti. Onhan tässä tosin miinuspuoliakin, minuun sattuu kun nauran, ensinnäkin pääni kivistelee, kun liikutan suutani johonkin suuntaan, ja mahani on kaikesta nauramisesta kipeänä. Ja sitten, ei ole kivaa, kun koko ajan pyörryttää ja maailma pyörii. Mutta nämä miinuspuolet kestän, koska minulla on kivaa.
Eihän se ole kivaa, kun koko ajan joku soittaa tai lähettää viestiä, että olit kuulemma kolarissa, onhan kaikki hyvin. En halua järkyttää ihmisiä, ja tehdä heille pahaa mieltä.

On se kummaa, miten nopeasti asiat kiertävät tämänkin kokoisessa kaupungissa. Vanha naamatuttu vuosien takaa oli kuulemma lauantaina kertoillut baarissa, että olin ajanut motarilta ulos, vaikka en ole kyseistä ihmistä nähnyt pariin vuoteen, enkä ole koskaan ollut läheisissä väleissä. Pelottavaa. Miten nopeasti sitten ne juorut normaalisti kulkevat joissa ei ole perää, ja mielenkiintoisempi aihe? En ehkä halua edes tietää.

Haluaisin aivan mielettömästi lukea, mutta se ei oikein tässä kunnossa onnistu. Kirjaimet vaihtavat paikkaa ja pitkiä tekstejä lukiessani en ymmärrä yhtään mitään, ajatus ei pysy mukana. Toivottavasti parin päivän kuluttua.

Yritin tänään pelata biljardia, siitä ei tullut mitään, kun pystynyt rakentamaan peliä päässäni. Silmien, pään ja käsien yhteispeli ei tänään toiminut. Olen kyllä kieltämättä kehittynyt paljon siitä, mitä olin parisen viikkoa sitten, tosin minulla on ollut hyviä opettajia. Kohta pääsen haastamaan biljardin SM-tuttavani. Opin myös vielä joskus kunnolla pelaamaan shakkia. Löysin itselleni siihenkin opettajan, ja nyt jopa tiedän miten mikäkin nappula liikkuu pelilaudalla. Kun vielä oppisin aavistamaan toisen siirrot ja rakentamaan peliä päässäni pari vuoroa eteenpäin. En vielä osaa ennakoiden suojata esimerkiksi kuningatarta ja sen sellaista, mutta kyllä se siitä. Ei voi tehdä muuta kuin vain opetella. Kyllä vielä joskus olen siinäkin haka.

Löysin tänään yllättäen piisin, jonka olemassa oloa en ole edes muistanut. Olen aina pitänyt tästä lyriikasta, mutta juuri nyt tämä iski oikein kunnolla.

"seitsemäntoista sekuntia aikaa sotkea suunnitelmat
auto kiitää kaupungin halki juuri ennen auringonnousua 
seitsemäntoista sekuntia mä istun pelkääjän paikalla 
 
seitsemäntoista sekuntia on jäljellä aikaa tuhria mahdollisuutensa
aloittaa alusta tai luopua leikistä, pelata rulettiin kaikki rahansa 
seitsemäntoista sekuntia on jäljellä aikaa juoda itsensä humalaan 
täyttää sydämensä turhalla toivolla et´ huominen tois jotain uutta tullessaan

seitsemäntoista sekuntia  mä istun tässä pelkääjän paikalla 
enkä oo enää pitkään aikaan tiennyt minne ollaan matkalla 
seitsemäntoista sekuntia ois vielä aikaa painaa jarrua 

seitsemäntoista sekuntia on jäljellä aikaa tuhria mahdollisuutensa 
aloittaa alusta tai luopua leikistä, pelata rulettiin kaikki rahansa 
seitsemäntoista sekuntia on jäljellä aikaa jarruttaa ennen rotkoa 
puhdistaa sydämensä itsesäälistä – kukaan ei voi ennustaa huomista 

seitsemäntoista sekuntia vaikkei toteutuneetkaan mun suuret unelmat
seitsemäntoista sekuntia olen elossa vielä ja jalat maan pinnalla
seitsemäntoista sekuntia aikaa aloittaa kaikki alusta"

Kalle Ahola - Seitsemäntoista sekuntia

Niin, huomista ei voi ennustaa. Ei sitä koskaan tiedä koska on lähtö edessä, mutta aina voi aloittaa alusta.