Tunnin päästä lähden seikkailuun. Kokemaan uutta ja ihmeellistä. Vieras maa odottaa minua. Jätän tutun ja turvallisen kotimaani. Hetkeksi.
Läksiäisiä vietettiin tähän asti. Olen kai todella typerä, kun olen muuttamassa vieraaseen maahan ja vielä pari tuntia ennen lähtöä istun baarissa, matkatavarat pakkaamatta.
Tänne jää niin monia rakkaita asioita ja ihmisiä. Ja tämä kaupunki, minun kaupunkini.
Monet kipeät jäähyväiset on jätetty. Itse kai huomaan niiden jäähyväisten kipeyden vasta parin päivän päästä.
Kissani vaihtoi kotia. Mulla on nyt jo niin tyhjä olo, en ole kai koskaan ennen rakastanut eläintä niin kuin tätä ainutlaatuista kissaa. Mutta näin on parempi, hänelle on parempi että saa hyvän ja rakastavan kodin, ei pelkkää hoitopaikkaa. Suurinta rakkautta on osata päästää irti.
Kaikki rakkaat jäävät tänne, mutta en heitä unohda. Haluan heidän vain tietävän kuinka heitä rakastaankaan. Kaikkein rakkain otti raskaimmin, ehkä oli parempi molempien kannalta ettei vietetty yhdessä tätä iltaa. Ja yksi rakkaimmista jäi nakemättä. Teille molemmille, rakastan, rakastan suunnattomasti. Aaltoja vittu.
Lähtö lähestyy ja pakkaus kesken. Eiköhän tämä tästä. Vielä ei ole iskenyt paniikkia.
Bussi kohti Helsinki-Vantaata lähtee tunnin kuluttua.