Kävin hakemassa veljen matkalaukun. Oma maailmaa nähnyt matkalaukkuni on hyvä viikon tai parin reissulle, mutta nyt taitaa jäädä liian pieneksi. Tuo on valtava. Laskin sen tuohon keskelle lattiaa, etten voi kävellä väistämättä sitä. Siinä se muistuttaa, että kohta lähdetään. Aika kuluu liian nopeasti, tuntuu ettei millään ehdi tekemään ja järjestämään kaikkea. Katson tuota matkalaukkua ja se synnyttää minussa niin ristiriitaisia tunteita.
Kissa on koko illan nukkunut matkalaukussa. Mahtaako se aavistaa mitä on tulossa? Normaalisti aina kun häkkikellarista ilmestyy jokin hiukankin suurempi laukku, kissa tietää pääsevänsä matkaan, mutta tällä kertaa minä ja matkalaukku, ja kissa ja kantolaukku lähdemme eri teille. Surettaa. Mutta onneksi kissalla on odottamassa hyvä koti.
Siivosin tänään koko asunnon, siivosin koko iltapäivän ja illan. Nyt on niin siistiä, etten tiedä koska viimeksi. Lähipäivinä pitää pestä kaikki pyykit, täytyy saada puhtaat vaatteet matkaan.
En nyt pysty keskittymään muuhun kuin vilkuilemaan matkalaukkua. Taidan heittää sen parvekkeelta ulos keskelle kaupunkia.