Ilmavirta tulee sisaan avonaisesta auton ikkunasta sekoittaen avoinaisen tukan. Kasi lepaa avoinaisella ikkunalla, tunnen auringon ihollani. Moniin kilometreihin en ole nahnyt mitaan muuta tasangon ja horisontin. Aavikko jatkuu tasaisena ja tappavana, jos nyt sulkisin silmani ja avaisin ne puolen tunnin kuluttua, en osaisi sanoa olenko edelleen samassa paikassa, vai 70 kilometria itaan. Suora ja varma highway on kulkuvaylani, sita pitkin tulin, se on ainut mahdollisuuteni paasta pois, ainut poistumisvaylani, ainoa pelastukseni, ainoa mahdollisuuteni. Koska horisonttiin en voi luottaa, se karkaa minulta.

Kaiuttimista Eagles laulaa ikivihreaansa
"On a dark desert highway, cool wind in my hair
Warm smell of colitas, rising up through the air
Up ahead in the distance, I saw a shimmering light
My head grew heavy and my sight grew dim
I had to stop for the night
There she stood in the doorway;
I heard the mission bell
And I was thinking to myself,
’this could be heaven or this could be hell’
Then she lit up a candle and she showed me the way
There were voices down the corridor,
I thought I heard them say..."

Havahdun ajatuksistani roadtrainin pyyhaltaessa vastakkaiseen suuntaan. Valtavan rekan aiheuttama ilmavirta lehahtaa naamalleni kuumana, hengitys salpautuu hetkeksi. Nuo rekat ovat jotain aivan muuta, kuin mihin olemme Euroopassa tottuneet, ne ovat valtavia, ihmiset ovat kuin muurahaisia niiden rinnalla.

Kappale vaihtuu, unohdun jalleen ajatuksiini.
"We'll do it all
Everything
On our own

We don't need
Anything
Or anyone

If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me and just forget the world?

I don't quite know
How to say
How I feel

Those three words
Are said too much
They're not enough

If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me and just forget the world?

Forget what we're told
Before we get too old
Show me a garden that's bursting into life

Let's waste time
Chasing cars
Around our heads

I need your grace
To remind me
To find my own

If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me and just forget the world?

Forget what we're told
Before we get too old
Show me a garden that's bursting into life

All that I am
All that I ever was
Is here in your perfect eyes, they're all I can see

I don't know where
Confused about how as well
Just know that these things will never change for us at all

If I lay here
If I just lay here
Would you lie with me and just forget the world?"

Tasanko pysayttaa ajan, minuutit, tunnit, paivat seuraavat toisiaan. Tasanko tappaa tunteet, tasanko lamauttaa. Istun autossa tyhjana, tuijottaen tyhjyyteen, aavikon takana alkavaan horisonttiin. Tyhjyys, totaalinen tyhjyys. Outo tunne valtaa minut, samainen tunne on vallannut minut kerran ennenkin, aavikolla. Erilaisella aavikolla. Venajan tasangot tuntuivat yhta tappavan tyhjilta kuin nama Australian tasangot.
Ymparillani ei ole mitaan muuta kuin tyhjyys, tasangot, arot, aavikot, jatkuen ikuiseen horisonttiin. Taalla ei horisonttia voi tavoittaa, se on vain hetki hetkelta kauempana. Tunnen itseni niin pieneksi ja voimattomaksi, avuttomaksi, tasanko salpaa hengen. Tunnen olevani vapaa, niin vapaa kuin koskaan voin olla, mutta vapaudentunne sekoittuu pakokauhuun, aavikko ajaa ihmisen pakokauhuun. Aavikko kutistaa ihmisen, ihminen ei halua tuntea kutistuvansa.
Haaskalinnut ja suuret kotkat liitelevat yllamme, tienpientereella on jalleen kengurunraato. Roadtrain koitui sen kohtaloksi, se on kuin karpanen niille valtaville rekoille.
Mekin olemme kuin karpasia naille valtaville aavikoille.
Aavikko jatkuu, horisontti jatkuu, highway jatkuu.

*
Adeleine, Australia
Paikallista aikaa 22.18
Suomen aikaa 13.38
*