"Ja äkkiä mieleeni tulee: Voi hemmetti jos vain pysytisin kirjoittamaan tästä kaikesta laulun, oikein mahtavan biisin tästä kaupungista ja siellä asuvista ihmisistä, biisin jossa soisi elämä itse, kaikki sen soinnut yhtä aikaa, raskaat ja kepeät, synkät ja valoisat.
Mietin myös: nyt tiedän mikä minun sisälläni oleva eläin on, mikä sitä on ruokkinut.
Se eläin on kasvanut kyvyttömyydestäni puhua, pelostani kohdata se minkä jo tiedän.
Se eläin on piina jota tunnen, kun minun on pakko pitää sisälläni jotain joka pitäisi sanoa, mutta jota en ole koskaan saanut sanotuksi.
Ja juuri silloin mieleeni tulee ensimmäistä kertaa muuan ajatus: jonain päivänä panen sen eläimen poikimaan, jonain päivänä muutan sen laumaksi mustia ötökäitä jotka ryömivät valkoisella paperilla.
Sinä maaliskuun päivänä on kuitenkin vielä liian aikaista, en ole valmis vielä silloin.
Sillä kun ajatukset kiitävät ohitseni, pelästyn yhä enkä uskalla siepata niitä kiinni: en uskalla vielä käydä käsiksi eläimeen."

Kjell Westö - Leijat Helsingin yllä