Onnellisuus on käsitteellistä. Onnellisuus on häilyväistä. Onnellisuus on pettäväistä.
Mulla on kaikki hyvin, ehkä enemmänkin kuin hyvin. Juuri tällä hetkellä tuntuu, että elämäni on kohdallaan. Minulla on ystäväni. Heidän kanssaan jokainen päivä on erilainen. Voin löytää itseni makaamasta ystäväni sohvalta neljä kissaa ja koira päälläni. Voin löytää itseni tanssimasta typerää euroviisuhittiä typerine tanssiliikkeineen vesisateesta. Voin löytää itseni baari-illan jälkeen luvattomilta jatkoilta keskeltä seikkailupuistoa. Eräänlaista leppoisuutta ja kiirettömyyttä, elämme hetkessä.
Minulla on perheeni, laatuaikaa sisarusten kanssa kokaten, soitellen kitaraa, juoden punaviiniä, mitä tahansa, kunhan meillä on toisemme. Takuuvarma päivän pelastus on halaus äidiltä, aivan kuin lapsena. Onko parempaa tapaa viettää sadepäivää kuin taiteilla sisarusten lasten kanssa, mitä siitä vaikka lattia olisikin hiukan sotkussa sen jälkeen? Lattian voi aina pestä, muistoja ei.

Vaikka nautin elämästäni juuri nyt tälläisena kuin se on, ahdistaa tieto, että tämä ei voi jatkua tällaisena, ajattomana ja huolettomana, ikuisesti. Minun on aika ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä jotakin tulevaisuuteni eteen. Koulu olisi aika aloittaa, hankkia itselleen ammatti, sen jälkeen ammatti ja muut oheistuotteet, jatkaa elämää niin kuin oletusarvo määrää.
Mutta voiko oletusarvo odottaa vielä vuoden? Voinko vielä vuoden nauttia vapaudestani ilman velvotteita? Onko minulla oletusarvon mukaan kiire "aikuisuuteen", kiire ottaa täysi vastuu elämästäni, luoda tulevaisuutta?

Olen nyt ollut kuukauden Suomessa. Aika tuntuu pidemmältä, mutta kuitenkin lyhyemmältä. Olen unohtanut viime kuukausien tapahtumat, en halua haikailla, se ei kuitenkaan mitään auttaisi, tekisi vain elämästä täällä vaikeampaa. Silti löydän itseni päivittäin miettimästä ihmisiä, tapahtumia ja paikkoja toiselta maanpallon laidalta.
Kaukokaipuu raastaa rinnassani, enkä tiedä voinko auttaa asiassa itseäni millään lailla.
Voinko lähteä syksyllä kaukomaille ja aloittaa taas keväällä elämäni uudestaan Suomessa?
Voinko vielä pitää vuoden aikalisää elämästäni, ja nauttia todellisesta elämästä?
Olen nuori nyt, on aika nauttia ja kokea.
Olen nuori, tahdon mennä, en halua haaskata vapauttani.