Viime päivät ovat olleet nopeita. Aika tuntuu menevän siivillä, juuri nyt kun haluaisin ottaa jokaisesta hetkestä kaiken mahdollisen. Espanjaan muutto on lähellä ja haluan sitä ennen nähdä niin monta ystävääni kuin mahdollista. Kaikkia en voi nähdä, se on mahdottomuus, liian vähän aikaa ja liian monia kilometrejä. Olen viikonlopun aikana nauranut sydämeni kyllyydestä. Olen saanut viettää aikaa kaupungissa ja talvisen meren rannalla. Rakastan ystäviäni, he ovat aitoja ihmisiä, sen olen taas saanut huomata tämän viikonlopun aikana. On hassua, että aikaa voi kulua pari kuukauttakin viime näkemästä, mutta nähdessäni heidät tuntuu kuin välissä olisi ollut vain pari päivää.
Haluan tässä nyt pyytää itseni ja ystävieni puolesta anteeksi niiltä ihmisiltä, jotka joutuivat meidän kanssamme istumaan samassa baarissa, ja kuuntelemaan meidän typeriä juttujamme. Meitä oli iso porukka ja emme ole hiljaisia. Mutta hauskaa oli, ainakin minulla ja ystävilläni. No onneksi emme olleet suunnattomassa humalassa, se olisi ehkä ollut kanssaihmisille pelkkää tuskaa.
Pidän niin mökkeilystä kavereiden kesken. Eipähän tarvitse huolehtia siitä selviääkö omaan sänkyynsä yöksi ja onko niin humalassa, että potkitaan baarista pihalle. Mutta kylmä oli, puucee ei ole ihana asia 20 asteen pakkasessa. Nauraa sain ja viihdyn näiden ihmisten kanssa todella hyvin, vaikka en heistä tunne kuin kourallisen hyvin. Mutta toivottavasti tutustun loppuihinkin vielä joskus paremmin, koska heidän seurassaan todella viihdyn, viihdyn aina konstailemattomien ihmisten seurassa. Saunaan en päässyt, mutta pääsinpähän puuceehen ja katsomaan kuuta. Ja voi, niitä mökkivillasukkia rakastan ja muutenkin juuri sitä 70-luvun mökkiä, jokainen seinä on eri värinen, niistä seinistä löytyy varmasti jokainen väripaletin kirkas väri.

Monet ystävät olen hyvästellyt, mutta monet ovat vielä hyvästelemättä. Sisälläni velloo ristiriitaisuus. Olen Espanjaan lähdöstä innoissani, mutta ikävöin jo valmiiksi näitä ympärilläni olevia ihmisiä. Mutta eihän se ole kuin neljä kuukautta.
Olen kummallisella tavalla erittäin haikea, vaikka en ole poissa Suomesta kuin nelisen kuukautta. Tuntuu kuin olisin antamassa elämäni Suomessa pois. Hankin yhden kaverini jatkamaan työtäni, etsin alivuokralaista kotiini, sain kaverini jatkamaan teatteriryhmälle tekemääni julisteprojektia, kuin vahingossa kissani sai uuden kodin kavereideni luota. Nämä kaikki asiat ovat liittyneet tiiviisti jokapäiväiseen elämääni täällä Suomessa. Vaikka en ole kuin pari hassua kuukautta poissa, vanhasta elämästäni ei ole paluuni jälkeen moni asia ennallaan. Kissani ei ole enää minun kissani, tosin tiedän, että hän saa todella hyvän kodin. Minulla ei ole enää kumpaakaan iltatyötäni. Kouluni on loppu, valmistun. Kodissani tuoksuu vieraalle, siellä on jonkun vieraan ihmisen tuoksu. Lapsuutenkotini on poissa ollessani myyty, en ehkä palaa sinne enää koskaan Suomesta lähtöni jälkeen.
Moni elämäni peruspilareista ei ole enää ennallaan kun tulen takaisin. Ei ole koulua, ei työtä, ei kissaa, ei lapsuudenkotia. Jätän koko elämäni neljän vaivaisen kuukauden takia.
Toisaalta, minulla ei olisi oikeutta valittaa. En luultavasti enää koskaan elämässäni saa tälläistä mahdollisuutta lähteä kokeilemaan siipiäni, hankkimaan elämänkokemusta. Ne elämän tärkeät asiat muuttuvat koko ajan, kuten elämäntilanteetkin, minun pitää sisäistää, että tämä on nyt minun elämäntilanteeni. Elämänmuutos olisi minulla kuitenkin lähitulevaisuudessa tulossa, joten miksen sitä tekisi nyt.
Ystäväni sanoi, että jokaisella ihmisellä on elämässään käännekohtia, joillakin enemmän, joillakin vähemmän. Hän jatkoi, että tämä on yksi sinun elämäsi käännekohdista. Alle parin viikon sisällä minulle on tapahtunut sellaisia asioita, jota ei tapahdu joka päivä, ei ainakaan minulle. Ensin ajan kolarin, jossa olisin voinut kuolla, on ihme että selvisin niinkin vähin vammoin. Ja sitten saan mahdollisuuden muuttaa Espanjaan töihin. Ehkä elän juuri nyt yhtä elämäni käännekohdista, ehkä en. Se selviää ehkä joskus vuosien päästä, kun katson taaksepäin menneisyyteeni.

Viime yönä eräs ystäväni käski minun elää hetkessä. Ehkä minun pitää yrittää noudattaa hänen neuvoaan.