Varsin kummallisia lahetyksia Suomesta. Postissa tuli ystaviltani paketti. Sisalto oli varsin moninainen. Tottakai asiaan kuuluvat lakritsit ja salmiakit. Mutta paketista loytyi viela vaseliinia, rairuohoa, aromisuolaa, Barbie-lehti ja vaaleanpunaiset keijukaissiivet.
Kortissa luki vain "Kannat kattoon".

Ehkapa paketin sisalto kertoi jotakin minusta, taikka ystavistani. Suurkiitos heille kuitenkin, en olisi ehka selvinnyt loppuaikaa ilman norjalaista vaseliinia. Tosin sain paketin saapumisen jalkeen tietaa, etta vaseliinia myydaan kolmensadan metrin paasta kodistani. Eli turhaan olen kitunut kuukausia ilman vaseliinia.

Sain myos kirjeen. Kirjeen allekirjoittaja hammastytti. Kirje oli peraisin lapsuudenystavaltani, jota en ole nahnyt vuosiin. Oli kummallinen tunne kirjetta lukiessani, tuntui kuin olisin matkannut vuosien taakse yhteisiin hetkiimme.

Olen yha useammin yllattanyt itseni ajattelemasta ihmisia elamastani vuosien varrelta. Ei niinkaan niita ihmisia, jotka kuuluvat paivittaiseen elamaani, vaan niita, jotka ovat vain kayneet vierailemassa elamassani, syysta tai toisesta. En enaa muista kaikkia nimia, muistan vain tapauksia, yksittaisia lauseita. Ihmisia, joita en ole aikoihin muistanut edes olevan olemassa, opettajia, entisia tyokavereita, yhden yon tuttavuuksia, baarituttuja, yksittaisia ihmisia, joistakin ikavista tilanteista... Kummaa miten paljon yhden ihmisen elamaan mahtuu ihmisia. Osaa heista en haluaisi muistaa, haluaisin pyyhkia nama ihmiset sisaiselta kovalevyltani, ne ihmiset ovat jattaneet jaljen minuun, syvemman kuin haluaisin. Kasvoja maijan lasin takana, ylimaaraisia laseja sohvapoydallani, nukkuvia vieraita selkia, virka-asuisia ihmisia, kasia baarin hamyssa.

*
Sateista +19
Paikallista aikaa 17.05
Suomen aikaa 18.05
*