Nyt juuri, juuri tällä hetkellä haluaisin kirjoittaa. Haluaisin kirjoittaa sanoiksi sekavat tunteet sisälläni, kaiken sen mitä tunnen juuri nyt. Kai sen ilon, kaiken sen katumuksen, kaiken sen kummastuksen, kaiken sen hämmennyksen, kaiken sen epävarmuuden. Mutta en osaa, en tiedä miten pukisin sanoiksi sen kaiken. En tiedä miten pukisin sanoiksi sen kaiken, koska en ole varma mitä tunnen. En tiedä mitä pitäisi ajatella. En tiedä pitäisi sanoa, mitä tehdä, mitä kirjoittaa.

Ja lisäksi mulla on maailman huonoin näppis. Saan painaa sormet valkoisina näppäimiä miksi hankkia liian hieno ja nykyaikainen näppäimistö?
En ole kotona, vaan kaupunkini, tietääkseni ainoassa, homobaarissa. Juuri tiskillä mies vastasi puhelimeen "Juha-Tapani" hienoisella aksentilla, jota ei voi kuulla heteromiehen suusta. Voi kuinka minä pidänkään homomiehistä, kuinka ihmisolennot voivat olla noin hellyyttäviä ja samalla ehkä hieman raskaita?

Jään nyt kuuntelemaan miesten keskustelua "niin ihanista farkuista, kun ne kiiltääkin niin kivasti".