Numerotornista nousee savua. On aikanen aamu. Kaupunkini seisoo vakaana paikoillaan valmiina ottamaan vastaan uuden alkavan arjen, vuoden 2007 arjen. Minä mietin, olen hiljaa ja mietin. Mietin miettimästä päästyäni. Koko yön olen miettinyt, ja samalla kuitenkin paennut eräitä ajatuksia.
Koko yön olen hiljaa paikaltani seurannut kaupunkini hiljaista yötä ja alkavaa aamua, yhä kiihtyvää aamua. Hiljaisuus sulkee sydämen.

"Tunsin kuitenkin oloni haikeaksi. Mieleeni nimittäin tuli, miten merkillinen kesä se oli, kuinka kaikki oli hajoamassa taivaan tuuliin.
Itsekseni tuumin: Ajan oloon me varmaan totumme. Sillä näinhän me elämme, tällaiseksi elämä on muuttunut. Meidän täytyy olla valmiina, kun matto vedetään jalkojen alta, meidän täytyy ymmärtää että jokainen loppu voi olla uuden alku."