Viime päivät ovat olleet kesää parhaimillaan. Naurua ja huolettomuutta, sisällä kuplii kesä.
Mutta täydellinen irtiottokaan ei poista huolta työttömyydestäni. Ajatus hiipii takaraivooni säännöllisin väliajoin. Tilin saldoluku alkaa kaksinumeroisella luvulla, josta ensimmäinen on ykkönen, ensi kuun vuokrarahoista ei ole tietoa, eikä niistä rahoista joilla voisin ostaa ruokaa jääkaappini täytteeksi.

Rahahuolista huolimatta minulla on asioita, joita varjella. Olen päässyt takaisin ystävieni seuraan, voi vain olla, paistatella päivää. Ei tarvitse koko ajan puhua, voi vain seurailla ystävien korispeliä, taikka valkoisia pilviä sinisellä taivaalla. Ei ole aikatauluja, ei juoksevia asioita, on vain tämä hetki. Vaikka tämä hetki ei kestäkkään tästä ikuisuuteen, se kestää kuitenkin niin pitkään, että voin sitä muistella lämmöllä vielä pitkään.

Minulla on oma itsenäisyyteni, oma vapauteni. Sitä haluan varjella, teen mitä vain sen eteen. Mutta itsenäisyyteni tarvitsee ne muutamat kulmakivet. Niistä miltei jokainen kuuluu tällä hetkellä omaan maailmankarttaani, minun pitäisi vain pitäisi oppia nauttimaan onnellisuudestani.

Ystäväpiirissäni monet tuntevat lauseen "Mä oon mä ja meille ei tulla". Lauseella on om pitkä historiansa, historia ylettyy yli kahdenkymmenen vuoden päähän, mutta viime vuosien aikana se on tullut meille jokaiselle lauseen tuntevalle tärkeäksi.
Olen tietämättäni noudattanut lauseen sanomaa jo paljon ennen kun lauseen ensimmäisen kerran kuulin. Lause vain puki erään minulle hyvin tärkeän asian sanoiksi.
On vaikea alkaa kuvailemaan sitä mitä lause minulle tarkoittaa, mutta meille kaikille, minulle ja ystävilleni lause on tärkeä, ja meille kaikille se merkitsee jotakin, jokainen kai tulkitsee lauseen hieman eri tavalla.

Espanjaan lähtiessäni eräs ystäväni sanoi minulle viimeisen kerran tavatessamme "Muista, sä oot sä ja teille ei tulla". Tänään samainen henkilö taas tokaisi minulle samaisen lauseen. Silloin ymmärsin miten hyvin meistä jokainen on lausetta noudattanut.

Lauseella varjelen sitä minulle kaikkein tärkeintä, omaa itsenäisyyttäni, vapauttani. 
Toivon lauseen seuraavan minua vielä vuosia, koska mä oon mä ja meille ei tulla.