Ikävöin ihmisiä, joita en koskaan tavannut. Silti heidät hyvin tunnen. Heidän takiaan minä olen minä, minua ei olisi ilman heitä. Kaipaan isovanhempiani. Heistä muut ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen, minulla on vain yksi jäljellä. Haluan oppia tuntemaan hänet paremmin, häneltä oppisin elämästä, juuristani ja samalla itsestäni lisää.
Haluan mamman luo, kotiin, joka huokuu aikaa, elettyä elämää. Joka kerta eräs näky pysäyttää minut paikoilleen, seitsemän lapsen seinälle ripustetut syntymätodistukset. Kauniilla kaunolla kirjoitetuilla päivämäärillä on eroa yli kaksikymentä vuotta. Seinältä löydän äitini, tätieni ja enojeni nimet. Seinä kertoo eletystä elämästä ja uuden elämän alusta, toivosta, uskosta ja rakkaudesta.

Näitä miettiessäni kuuma kyynel vierähtää poskelleni ja ensilumi ympäröi minut, hiukseni täyttyvät valkoisista hiutaleista. Tunnen oloni levolliseksi, tiedän juureni eikä niitä kukaan voi minulta viedä.