Rakastan vanhojen kirjojen ja lehtien tuoksua. Sitä tunnetta joka jää sormiin. Menneet vuosikymmenet voi aistia monella tavalla. Voit haistaa sen hieman makean, vanhan tuoksun. Voit tuntea sormenpäissäsi vanhan kirjan kosketuksen, vanha kirja tosiaan koskettaa sinua, et sinä kirjaa. Voit melkein jopa kuulla kaikki äänet monien vuosikymmenien takaa. Kun tyhjennät mielesi ja annat kirjan koskettaa sinua, aika pysähtyy, menneisyys ja nykyisyys liittyvät yhteen, yhdeksi samaksi pysähtyneeksi hetkeksi.

Kävin tänään antikvariaatissa. Viivyin siellä pitkään, kuljettelin sormiani vanhojen kirjojen ajan kuluttamilla kansilla, luin tekstin pätkän sieltä täältä, ihailin vanhojen lehtien mielettömiä kuvia. Pelkkä antikvariaatin tunnelma on niin ainutkertainen ja loistava. Sitäpaitsi, kukaan ei tule valittamaan sulle jos luet lehteä kaupassa. Samantyyppinen tunnelma vallitsee maaseudun kirpputoreilla, sielläkin vanhaa aikaa voi koskettaa, toisin kuin kaupungin monen sadan neliön kirpputoreilla.

Vaeltelin tänään kameran kanssa, mutta neljän ruuhka on näin talvisin liian pimeää aikaa kuvata. Kuvaamisesta ei tullut juuri mitään, kun ei ollut jalustaakaan mukana. En ole tänä talvena kerinnyt ottamaan kuvia juuri ollenkaan, harmittaa. Ehkä kerkiän tällä viikolla uudestaan, ainakin pimiöön on päästävä. :)