Keba. Tulin just baarista. Oltiin teinihelvettilihatiskissä. Oli ihan jees meno meillä, siihen täytyy vaan asennoitua oikein, että pystyy viihtymään selvinpäin sellaisessa paikassa, johon ei oikeasti astuis jalallakaan. Ne ihmiset, jotka siellä olivat tosissaan, ehkä loivat meihin muutamia pahoja katseita. Juotiin hesen liian kuumaa kaakaota ja nyt on koko mun auto aivan kaakaossa, loistavaa.

On se kummaa, että juuri kun ihmiset ovat löytäneet toisensa ja rakastuneet, ja luullaan että ne on aina ja ikuisesti yhdessä, ja sitten tapahtuukin jotain aivan muuta.
Viikon sisällä kaksi paria mun lähipiiristäni on eronnut. Ja jotenkin kai kuvittelin, että jos jotkut pysyvät aina ja ikuisesti yhdessä ne ovat juuri nämä kaksi paria. Tosi surullinen olo, kun tajuaa että mikään ei ole ikuista, ei edes rakkaus. Tulee vielä surkeempi olo, kun näkee, että hyvä ystävä voi pahoin ja haluaisi auttaa, mutta ei voi. Ei siihen auta ystävätkään, kun sydän on rikki, ja rakkaus on eilistä. Helpottaa sitä tuskaa ystävät voivat, mutta ei muuta, vaikka kuinka haluaisivatkin. Kai se kylmä asia on hyväksyttävä, että rakkauskaan ei ole aina kaikkivoipaa, ja se kuolee niin pelottavan helposti.

Olen tässä viimeisen viikon kelaillut liikaa vanhoja asioita, niitä asioita, jotka ovat minut kasvatteneet tähän pisteeseen, mutta niitä ei kannattaisi ajatella enää. Niin monesti on päässäni lähiaikoina ollut lause " jos olisin silloin tehnyt toisin". Se ei kannata, mennyttä ei voi takaisin saada, eikä sitä voi elää uudelleen, vain muistoissa. Olen myös huomannut, että aika kultaa muistot, ja se on toisaalta todella todella pelottavaa. Niitä kipeitäkin hetkiä muistelee lämmöllä.
Puhuin vanhan ystäväni kanssa, ja tajusin, että olemme katsoneet vanhoja asioita niin eri kanteilta. Tämä henkilö on aina ollut elämässäni niitä henkilöitä, joille en osaa ilmaista itseäni niin selkeästi kuin haluaisin. Ehkä kai olen myös pelännyt puhua niistä asioista niillä oikeilla sanoilla, sitä pelkään vieläkin. Hän on juuri niitä harvoja ihmisiä, jotka tuntuvat näkevän suoraan sieluuni, ja kaivavan sieltä juuri ne asiat ja piirteet esille, joista haluaisin vaijeta. Jollakin lailla minulla on aina hänen kanssaan keskustellessa toisaalta hyvin vaivautunut olo, mutta toisaalta niin vapautunut ja saan olla aivan oma itseni. Ristiriitaista.
Riistiriitaista tämä koko pieni ajanjaksomme tällä pallolla.

"Elämä ei koostu niistä päivistä, jotka ovat menneet, vaan niistä, jotkä jäivät muistiin."